Viime syksynä (2019) maapallon energiavärähtelyt olivat lähes sietämättömällä tasolla. Alati kiihtyvä. Tunsin, että värähtelystä on jotenkin päästävä pois tai se on jollain tavalla hiljennettävä, voisiko maailma pysähtyä. Kyllä se näemmä voi Pysähdyksen jälkeen tuli rauha ja ääretön hiljaisuus. Sanoin kuvaamaton helpotuksen tunne. Kuin ihminen, joka on päässyt pitkän sukelluksen jälkeen pinnalle hapettomasta tilasta. Pystyi taas hengittämään. Keho lepäsi nuo kevään kuukaudet ja keräsi muutosvoimia. Voimia tulla ulos perhosen toukan kuoresta. Aidon oman itsen äärelle ja iloon.
Mayojen uusivuosi on taas alkamassa. Mille uudelle olemme tässä hetkessä avautumassa. Monelle pysähdys on tuonut ajatuksia elämänmuutoksesta ja paluu ”vanhaan” ei enää houkuta. Mikä on ominta ja aidointa itseä, vapaana kaikista rajoituksista.